MATKAKERTOMUKSIA
​
Opiskelijat ovat saapuneet Ljubljanaan
Slovenia on yksi Euroopan pienimmistä maista. Maassa asuu vaivaiset kaksi miljoonaa ihmistä, mutta pelkästään Ljubljanan yliopistoon hakee reilusti yli 1000 vaihto-opiskelijaa vuodessa. Suomalaisia vaihto-opiskelijoita heistä on tänä lukuvuonna kymmenkunta. Jonkin maassa siis täytyy kiehtoa.
​
Me opiskelijat saavuimme Suomen tammikuun viimasta Ljubljanan aurinkoiseen katukuvaan. Täällä terassit olivat jo täynnä ja jopa ensimmäiset voikukat kukkivat. Mutta ei Sloveniassakaan aurinko paista joka päivä. Takatalven ja arjen iskiessä pakenimme kaupungin kuppiloihin juomaan kuumaa viiniä ja kaakaota.
​
Lukuvuosi käynnistyi slovenian kielen alkeiden opiskelulla. Kielikurssi ei ole ollut pelkkää kuivaa kielioppia, ohjemaan kuulunut myös mm. slovenialaisten viinien maisteluilta ja taidenäyttely.
​
Slovenialainen ruokakulttuuri on tulllut tutuksi, sillä paikallinen opiskelijaruokailu toimii ainutlaatuisella tavalla. Opiskelijaruokailu Ljubljanassa on mahdollista kännykkäkuittauksella miltei missä tahansa kaupungin ravintossa, ruokailijan vaatimustasosta riippuen 1-4 eurolla.
​
Helmikuun alussa opiskelija-arjen keskeytti kansallisrunoilija France Prešerenin kunniaksi vietetty vapaapäivä. Kyseisenä päivänä vaelsimme paikallisten vanavedessä kaupungin museoissa, jotka olivat kulttuuripäivän kunnniaksi ilmaisia.
Jatkuupa pakkassää tai ei, me viihdymme täällä idän ja lännen välissä. Vaikka pakkanen voi olla yhtä hyytävä kuin koti-Suomessa, edulliset hinnat, ystävälliset ihmiset ja vuoristomaisemat saavat hymyn kasvoille.
​
Se vidimo!
​
Jenni Soljasalo & Sanna Raita-aho
​
Kirjoittajat olivat vaihto-opiskelijoina Ljubljanan yliopistossa keväällä 2012. Jenni opiskeli kauppatieteiden ja Sanna yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.
Matkakertomus
Olimme vaimon kanssa jo pitkään etsineet torpan paikkaa ulkomailta. Ajelimme ympäri Eurooppaa löytääksemme oman kolomme, mutta se ei ollut helppoa. Espanja karsiutui ensimmäisenä pois ilmastonsa takia..
Lopulta renkaat veivät Sloveniaan, ja ihastus tapahtui ensi silmäyksellä! Pari keikkaa koneella Ljubljanaan, vuokrasopimus, lakimies, ja muutto. Vaimo jäi vielä kuukaudeksi Suomeen, irtisanomisaikansa, ja myöskin hoitamaan Suomen asunnon laittamisen myyntiin.
Chrysler- tila-autoni oli katosta lattiaan 27.1.2014. Vuokrasopimukset perillä olivat kunnossa, etujoukkona lähdimme ystäväni Jarin kanssa viemään välttämättömät mööpelit ja astiat.
Auto starttasi Hyvinkäältä kohti Sloveniaa, ensin toki menolipulla Finnlinesin lautalle:
Auto hajosi Lyypekissä liian kunnianhimoisen laskusillalta ajon seurauksena. Siitä irtosi moottorin pohjasuojus. Auto oli niin painava, että jouset olivat aika pohjassa.
Paikallisessa NMKY:ssä yövyttyämme matka jatkui kohti Dresdeniä. Pohjasuojus räpätti ihan samalla lailla, kun lapsina pistettiin polkupyörän pinnojen väliin pyykkipojalla pelikortti. Vähän se laski tunnelmaa. Onneksi pääsimme vaatimattomaan majaan Dresdenissä, hotel an der Frauenkirchen.
No, ehkä ”vaatimaton” on vähän tässä alisana. Sesongin takia hinta oli Cumulus, mutta on noloa ajaa likaisena, haisevana, parhaat päivänsä nähdeissä farkuissa ja T-paidassa 5 tähden hotellin eteen, jossa frakkiäijä pyytää avaimet autoon ja vie sen jonnekin. Patsi matkatavarat, jotka taianomaisesti tulivat huoneeseen.
Aamulla jotenkin auto liukui oven eteen kuin Maija Poppanen ikään, ja matkatavarat kyydissä. Matka jatkui kohti Munchenia. Irronnut pohjapeltikin irtosi lopullisesti, ja saatoimme keskittyä autoradiosta kuuluvaan nahkahousumusiikkiin. Munchenin hotellin nimeä en edes muista, kun oli niin kiire HofbrauHausiin. Ars longa, Vita brevis, Urea jacta est ja zum wohl!
Viimeinen etappi kohti Ljubljanaa. Itävallan kautta Rajatunnelin jälkeen luontoäiti näytti karvaisen kouransa: vuosisadan kovin lumimyrsky. 2 metriä lunta, kinostuneena jopa 4 metriä. Kaikki autobahnit suljettu. Lumivyöryt huuhtelivat autoja rotkoihin – ihmisiä kuoli oikeasti. Armeija haki paleltuvia perheitä autoistaan, joista oli bensa loppunut. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana (siihen kesti viisi tuntia) pääsimme nilkuttamalla puolimatkaan, Villachiin, viimeisillä dieseleillä.
Vaimokulta auttoi etänä puhelimella varaamalla hotellin sieltä – tosin suurimman osan ajasta matkapuhelinverkko oli tukossa. Olin ihan sale, että hotellit on kaikki täysiä, mutta olikin päin vastoin. Kaikki hotellit olivat tyhjiä, kun kukaan ei ollut päässyt perille.
Tuossa hotellissa oli niin jumalaista simpukkakeittoa, että olimme jo jäädä sinne viikoksi. Mutta vuokraisäntä Ljubljanassa jo odotteli – ei kuin baanalle
Itse asiassa vuokraisäntä ei odotellut, hän oli laskettelemassa Itävallassa ja juuttui myös kinoksiin Klagenfurtiin päiväksi.
A2 oli ainoa tie Sloveniassa, joka oli auki. Karawanentunnelista Ljubljanaan. Karawanentunnel oli myös pulassa, sinne oli joku rekka hajonnut, ja jouduimme vähän odottelemaan (pari tuntia) , se oli pistetty yksisuuntaiseksi. Ljubljanaan kuitenkin päästiin, ja kävi ilmi, että asunto on kävelyalueella.
Lähin maksullinen P-paikka olisi 30e/vrk, sekin kilometrin päässä. Se on parisängyn kantamiseksi lumimyrskyssä jo aika haaste! Otin aikalisän, ajattelin, että pari päivää voi parkkeerata kalliimminkin, ja menin juo … syömään iltapalan.
Sattumalta kapakan omistajan kaverilla oli pihassaan parkkipaikkoja myyrä. Hän hoiti myös mööpelit kilometrin päähän viidenteen kerrokseen saman tien; veljen kummin kaimat tuli kantamaan. Yritin tarjota heille rahaa, mutta se ei sopinut heille. Kapakan isäntä tarjosi mulle vielä kaljat, ja kertoi haaveestaan päästä käymään Suomessa, Oulussa. Hän oli kuullut, että Oulu on hieno paikka. ???!!!
Pääsimme perille, pääsimme suihkuun ja juo … syömään paninit. Pistimme ilmapatjan tulille, ja kävimme pötkölleen. Ilmapatja vuosi yöllä, ja heräsin siihen, että selkäranka soittaa Hoosiannaa 04:00 .
Seuraavassa osassa kerron vähän MaMu -byrokratiasta ja siitä uskomattomasta suvaitsevaisuudesta, aidosta ystävällisyydestä ja sivistyksestä, mitkä tämä pieni kansa onnistuneesti kätkee.
Sivuilla www.kommari.com/ari/ulkomaille/sloveniaan/matka/index.html on kutakuinkin sama matkakertomus kuvien kera.
Ari
Hanki nimikkohuone Štatenbergin kartanosta
​
Štatenbergin barokkikartano sijaitsee Makolessa noin 20 kilometriä Ptujsta lounaaseen. Sitä alkoi rakennuttaa kreivi Ignacij Maria Attems vuonna 1696, mutta lopulliseen asuunsa suvun kesäkartano valmistui 1730-1740 Camesini-nimisen italialaisen arkkitehdin piirustusten mukaan. Aiemmin Attemsit olivat asunut Štatenbergin linnassa, jonka rauniot ovat yhä nähtävissä Stari gradin (Vanhalinna) kylässä muutaman kilometrin päässä nykyisestä paikasta. Linna lienee rakennettu jo 1100-luvulla, mutta se mainitaan ensi kerran 1241 nimellä ”castrum Stetenburch”. Sen ensimmäinen tunnettu omistaja oli Ptujn Friderik. Vuonna 1263 se siirtyi de Rohas -sukuisten ministeriaalien omistukseen (sama suku omisti myös Rogatecin linnan). Heidän jälkeensä omistajiin kuuluivat mm. Walseen ja Celjen kreivit.
Attemsien jälkeen kartano kuului Auerspergeille, Kaiserfeldeille, Conradeille ja sotien välillä zagrebilaisille Neumanneille. Sen viimeiset aateliset omistajat toisen maailmansodan jälkeen olivat kreivitär Mary von Crane-Matenna (o.s. Dyhrn) ja hänen tyttärensä Marija von Dyhrn. Jugoslavian vuosina kartano kuului valtiolle, ja siellä järjestettiin kirjailijakokouksia ja muita virallisia tilaisuuksia. Nykyään sen omistaa Slovenska Bistricassa toimiva alumiiniyhtiö Impol.
Osa kartanosta on huonossa kunnossa, mm. itäinen ulkoseinä on rappeutunut ja samalla puolella oleva kappeli palanut sisältä.
Nelikulmaisen pihan ympärille rakennetun kartanon ensimmäisessä kerroksessa on museo, johon kuuluu Ritarisali ja seitsemän salonkia. Niissä on viimeisen omistajan aikaisia huonekaluja ja suuria freskoja ja katomaalauksia. Pohjakerroksessa toimii Peter Kociperin ravintola, ja pohjakerroksessa on Makolen viininviljelijäyhdistyksen viinikellari. Kartanon ulkopuolella on laaja puisto kalalampineen. Eteläiseltä seinustalta avautuu kaunis näkymä laaksoon.
Kartanossa järjestetään seminaareja ja näyttelyjä. Se on myös suosittu häätilaisuuksien pitopaikka.
Opastuksista vastaa Štatenbergin matkailuyhdistys, joka myös kunnostaa huoneita vapaaehtoistyönä. Yhdistys haluaisi Makolen kunnan ostavan rakennuksen tiluksineen ja tekevän paikasta monipuolisen kulttuurikeskuksen ja matkailunähtävyyden. Yhdistys on hiljattain kehitellyt ideoita kalliin entisöinnin rahoittamiseksi, ja kartanosta on nyt mahdollista hankkia lahjoituksella nimikkohuone ja kunnostuttaa se makunsa mukaan – toki vanhan rakennuksen hengessä. Pienin lahjoitus on tuhannen euron luokkaa. Isommalla summalla saa isomman huoneen. Lahjoitus oikeuttaa lomailemaan kartanossa 20 vuoden ajan.
Minuakin houkuteltiin osa-aikaiseksi ”kartanonherraksi”. Sain jopa yöpyä talossa. Ikkunasta avautui komea näkymä sisäpihalle.
Teksti ja kuvat Kari Klemelä
Matka Sloveniaan huhtikuussa 2011
Kävin matkamessuilla osastollanne kysymässä Salinin Sasun KK Union Olimpijan peliohjelmaa.
Slovenia alkoi kiinnostaa kovasti ja päätimme mieheni kanssa lähteä tutustumaan maahan. Sopiva aika sattui pääsiäisen ja vapun väliin. Tyttäremme oli koko pääsiäisviikon pelaamassa koripalloa Wienissä ja menimme kannustamaan pelejä (yövyimme pension Schönbrunnissa, majoitus aamiaisineen 91,40 e/yö).
Meillä oli vuokralla Citroen Picasso C4 -auto ja pelien päätyttyä lähdimme Sloveniaan. Näin ensikertalaisen silmin Slovenia oli erittäin siisti ja toimiva maa, päätiet olivat todella hyvässä kunnossa ja ihmiset ihanan ystävällisiä. Olemme suositelleet maata lämpimästi myös ystävillemme. Laitan tähän huomioita ja suosituksia, josko jollekin muulle olisi näistä hyötyä ja vinkkiä.
Pitkän ajopäivän jälkeen oli miellyttävää majoittautua penzion Mayeriin, Blediin. Pieni, siisti pensionaatti, lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Sää muuttui nopeasti Bledissä – lämmin auringonpaiste vaihtui kylmään tuuleen ja koleuteen.
Emme lähteneet saarelle vaan kävimme linnassa ja teimme autolla kierroksen järven ympäri. Vietimme illan majapaikkamme mainiossa ravintolassa nauttien parsaa, kalaa, lihaa, jälkiruokaa, viiniä ja vettä – kahdelta 47,89 euroa. Majoitus kahden hengen huoneessa maksoi aamiaisineen 82,20 e.
Toisena päivänä vuoristo kutsui. Ajoimme Julisten alppien kautta Länsi-Sloveniaan, Kozanaan. Miten yhden päivän aikana voikaan maisemat muuttua niin täysin? Ensin korkeita vuoria ja kiemurtelevia vuoristoteitä sitten kumpuilevaa viininviljelyseutua, aivan kuin Toscanassa. Saimme hotellimme vastaanotosta vinkin naapurikylästä Medanasta ja sen erinomaisesta ravintolasta Belicasta. Nautin ravintolassa suussa sulavaa parsalasagnea. Paikassa on tarjolla myös majoitusta, uima-allas ja upeat näköalat. Hotel Kozana 71,84 e aamiaisineen.
Italiaan menimme pientä tietä viinitarhojen vierestä. Italiassa olomme jäi muutamaan tuntiin, koska läheinen outlet oli suljettuna (pääsiäismaanantai). Suunnistimme kohti Sloveniaa ja rannikkoa. Olimme valinneet kohteeksemme Izolan ja varanneet huoneen hotelli Marinasta, aivan meren rannalta. Saimme huoneen merinäköalalla. Aurinkoa, lämpöä ja kauniita maisemia. Majoituksemme oli puolihoidolla 92,02 e, joka oli matkamme kallein.
Tehopäivä! Aloitimme Predjaman linnasta, joka oli yllättävän pieni. Teimme parin tunnin kierroksen Postojnan luolissa, jotka olivat aivan upeat. Ljubljanassa kävimme vain ruokailemassa ja sieltä jatkoimme nopeasti matkaa Velenjeen. Illan ohjelmassamme oli viereisessä Sostanjessa oleva koripallopeli paikallisen Elektran ja KK Union Olimpijan kesken.
Jotenkin uskomatonta, että olimme edellisenä iltana katsoneet telkkarista Adrianmeren liigan finaalia, jossa KK Union Olimpija oli hävinnyt kolmella pisteellä Partizan Belgradille. Nyt huippukorista oli nähtävillä Sostanjessa.
Sasu Salin pelaa KK Union Olimpijassa kolmen vuoden sopimuksella. Sasu oli luvannut tuoda meille liput, mutta niitä ei tarvittu, koska meidät ohjattiin muiden kannattajien kanssa katsomoon. Sasu kävi vaihtamassa kanssamme muutaman sanan kertoen eilisestä pelistä ja valmentajan erosta ja kysellen muita kuulumisia. Sasu ei valitettavasti pelannut, koska sisäisessä Telemach liigassa saa pelata vain 5 ulkomaalaisvahvistusta kerralla/ottelu. Hotel Razgorsek Velenjessä oli siisti ja keskeisellä paikalla. Huoneemme oli sisustettu ”antiikilla” ja kuuluisien taidemaalarien kopio-tauluilla.Huone aamiaisineen 80,02 e.
Ljubljanassa vierailimme linnassa ja pyörimme kaupungilla. Kaupat eivät olleet auki, koska oli miehitysvallan vastustamisen muistopäivä. Lähdimme kohti Šentjanžia ja Repovžin perheen
luomutilaa. Pienessä, luonnon keskellä, kirkon vieressä on maan mainio maatilamatkailutila gostilna Repovž. He valmistavat itse viiniä, mehuja, hilloja, hedelmächipsejä.
Uskomattoman hyvää ja maukasta ruokaa sekä palvelua – oli ilo olla heidän vieraanaan. Söin ensi kertaa elämässäni hevosenlihasta paistetun pihvin ja olihan se mureaa ja mehukasta. Kahden hengen puolihoitopaketti, jossa kaikkea oli riittävästi, maksoi 60 e.
Kävimme pyörähtämässä Kroatiassa, Zagrebissa, tutustuen pääasiassa suureen ostoskeskukseen. Slovenian Ptujssa vietimme matkamme viimeisen yön, Vladimir Šilakin huoneistossa. Huoneistot (huoneet) sijaitsivat vanhan kaupungin kupeessa, lähellä jokea. Ympäristö oli varsin räjähtänyttä, mutta huoneisto oli sisältä aivan huippukunnossa. Tutustuimme kaupunkiin, teimme ostoksia ja nautimme päivällistä joen rannalla. Yö aamiaisineen 55,02 e.
Viimeisenä matkapäivänämme ajoimme takaisin Wieniin, jonne menimme Neusiedler Seen kautta. Nautimme olostamme paahteisen auringon alla ja muistelimme menneitä. Olimme olleet samassa kaupungissa omalla autolla 15 vuotta sitten lasten ollessa pieniä.
Meillä oli siis aivan ihastuttava matka Sloveniaan.
***** elämän tarkoitus on nauttia ja tulla onnelliseksi *****
Mirja ja Pekka Äijö